torstai 16. kesäkuuta 2011

Lisää kukkia

Koska aamu alkoi luonnonkukkien ihastelulla sen täytyi tietenkin jatkua piipahduksella Prisman kesäpihalla. Sieltäpä mukaani tarttui taas muutama nätti purkkikukka. =)
Pelargonia
Verenpisara sai seurakseen kaksi Markettaa.
Neilikoiden kaveriksi ikkunan alle orvokkeja
ja auringonkukka.
Toisenkin ikkunan alle orvokkeja ja niiden
alla taas uusi isompi kastelukannuni.
Kerrottuja Petunioita
ja
Meidän pihaankin oli ilmestynyt Päivänkakkaroita, jee! =)

Aamulenkillä























keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Keittiökaapistot

Keittiökaapistojen kuljettaja löysi tänään onnellisesti perille ja nyt meillä on veranta täynnä eripituisia laatikoita ja levyjä. Hiukan hirvittää tuo tuleva kokoamisrumba, mutta eiköhän se siitä kun ei turhaan kiirehdi. Vähän on myös vaikea uskoa, että nuo laatikoissa olevat levyt muuttuvat jollain kohtaa meidän keittiöksi. =)
 

Hei hei helteet!

Tämä viikko on ollut ensimmäinen kesäloma viikkoni, ja sen kunniaksi päättivät helteet kaikota ja pilvet peittää taivaan. Vettä on ropissut tasaisin väliajoin, mikä toisaalta on ihan mukavaakin, ainakin luonnon kannalta, mutta kyllähän tuo kahdenkymmenen asteen tiputus melko kolealta saa ilman tuntumaan. Nooh, olen kuitenkin päättänyt, että mikään ei saa minua olemaan nauttimatta lomastani, kyllä tätä on taas niin kovasti koko vuosi odotettu. Näin lomaillessa on myös ehtinyt muistelemaan viime kesää ja sitä kuinka omakoti oli vasta haaveena. Silloin istuskeltiin yhtenäkin päivänä miehen kanssa makuuhuoneessa läppärit nenien edessä selailemassa etuovi.comia ja ihailtiin kaikkia vanhoja maalla olevia taloja. Muutamaan siinä ihastuttiin ihan kunnollakin, ja kovasti suunniteltiin millaista remppaa mihinkin pitäisi tehdä ja millaista elämä voisi olla kun naapurit eivät olisi ihan seinän takana. Silloin kuitenkin tämä kaikki tuntui loppujenlopuksi vielä niin mahdottoman kaukaiselta ja vaikka paria mökkiä kävimmekin ajelulla vilkaisemassa niin lopulta koko taloprojekti jäi unohduksiin syksyn ja talven ajaksi.. kunnes sitten... niin, lopputulos jo tiedetäänkin.=) 
Muistelut sikseen ja takaisin projektin pariin joka hmm, etenee hitaasti mutta varmasti. Keittiötä odottelemme edelleen, koska tavaran kuljettajalla tuntuu olevan hanskat pahasti hukassa, joten tänäänkin jännäilemme mahtavatko kaapit saapua vieläkään. Keittiön lattiaan on sävy valittuna ja se odottaa vain koska ehtisimme sen sutimaan, jokatapauksessa siitä tulee hieno. =) Kaivoon hommasimme automaattivesipumpun joten kanisterien jatkuva täyttäminen saattaa pian helpottua jos saamme saunavedet tulevaisuudessa sieltä ja jos ei ihan saunavesiä niin ainakin sitten autojen pesuvedet ja kukkien ym kasteluvedet. 
Kukkia tekisi kovasti mieli päästä taas istuttelemaan, ainakin ruukkuihin, joten täytyy tässä lähipäivinä poiketa kesäpihoilla ihmettelemässä millaisia ihanuuksia löytyisi. Haaveilen kovasti auringonkukista, päivänkakkaroista ja orvokeista. Äitini lupaili heidän pihastaan minulle myös kauniin juhannusruusun alkuja, sillä jostain syystä tuo ihanuus meidän pihastamme puuttuu. Toisaalta kyllä ihannoin luonnonkukkia ja tahtoisin pihaamme kaikkea mahdollista rehottamaan, ne kun ovat niin kauniita tuolla tienvarsilla, eivätkä ole moksiskaan säästä. Niin, minusta ne ovat sykähdyttävän kauniita, mutta monista varmaankin ikäviä rikkakasveja.  Toissapäivänä sain istutettua nättiin koriin samettiruusut, jotka sain mummultani. Kauppareissulla vihdoin silmiini osui myös pieneen somaan kastelukannuuni sopiva pikkuämpäri, jossa on kiva säilyttää puutarhahanskoja ja välineitä.
Kauppareissulta mukaamme tarttui myös valkoista maalia, jonka käytön aloitin maalailemalla pärekorimme, suunnitelmien mukaan, ruutulippukuosiseksi. =) Lähipäivinä keksin varmasti yhtä jos toistakin maalattavaa, joten en tiedä kuinka turvallinen tuo maalipurkki on lähelläni. =)) Varokaa vain huonekalut ja seinät....


torstai 9. kesäkuuta 2011

Roinan keskellä..

Verantamme näyttää tällä hetkellä enemmänkin
paikalliselta rojuvarastolta.
Eikä makkaristakaan voi paljoa muunlaista kuvaa saada. =)
Vintti ja ladossa oleva varasto näyttävät kutakuinkin
samalta myös. Sitä yrtittää olla ahdistumatta,
mutta lopulta ahdistuu kumminkin. 
Hmm..
tulin töistä kotiin ja keittiöstä puuttui ikkuna.
Keittiö kaapistot jättivät saapumatta tällä viikolla
 ja saapuvatkin vasta ensi viikolla,
joten mies päätti aikansa kuluksi irroitella ikkunat
jotta seiniä päästään sisällä laittamaan. =)
Meidän kauniit kehykset..
toivottavasti ovat pian taas ikkunassa.
Mies sai töistä käytettyjä pihalattoja, joita voimme hyödyntää
omassa pihassamme. Kuvasta puuttuu vielä toinen mokoma
samanlaisia, joten niitä on ihan mukava määrä.
Vähän hämärä kuva, mutta tässä tämä lupailemani
viimeinen ikkuna.
Ja lisää roinaa..... =)
Nooh, mutta onneksi on muutakin kuin roinaa
ympärillä ja saa silmä välillä levätäkkin ja ressi
unohtuu hetkessä. =)
"Äidin kasvimaalla, raparperin alla,
sammakolla koti oli kultainen."
Kesä ystävä <3

torstai 2. kesäkuuta 2011

Heposet

Mies lähti aamulla töihin ja itse nautiskelin kun sain jäädä vielä sängynpohjalle torkkumaan. Torkkuni venähtikin sitten vahingossa liki puolille päivin ja kun herätessäni astuin koirien kanssa ulos kuulin hirnahduksen ja sainkin kiireesti kutsua koirat takaisin sisälle. Hepat olivat saapuneet laitumelle ,niitä oli varsa ja kaksi isompaa. Kävin ensin itse vähän tutkiskelemassa tulokkaita ja laitoin sen jälkeen koirat remmeihin ja lähdimme yhdessä varovaisesti kurkistelemaan laitumelle. Pitkän tovin hevosia vahtasimme ja suuntasimme sitten pienelle lenkille rauhoittumaan. Palatessamme päästin koirat vapaaksi ja yllätyksekseni isompi koiristani haki vain kepin suuhunsa eikä sen enempää jaksanut kiinnostua noista vieraista otuksista, kepin heittely oli tärkeämpää. Samaa ei sitten voinut sanoa tuosta pienestä rääpäleestämme joka oli koko ajan matkalla aidan toiselle puolelle nokka pitkällä, välillä se jo ennättikin sinne hyvän matkaa, mutta sain sen onneksi huudettua aina takaisin. Saapa nähdä kuinka tässä käy, jännät päivät ovat edessä. Mukavaahan noita heppoja on tuijotella ja nuuskia, en edes muistanut enää kuinka hyvältä hevoset tuoksuvat. Täytyy vain toivoa ettei tuo yksi saa vielä kaviosta päähänsä.