perjantai 20. heinäkuuta 2012

Kukkuu kukkuu

Hellurei piiiitkästä aikaa. Täällä ilmoittautuu maailman laiskoin blogaaja. Ja koska aina täytyy vähän selitellä niin olkoon selityksenä laiskuuden lisäksi kaamea häästressi joka on vienyt täysin mennessään. Lomaillakkin olen ehtinyt jo kolme kokonaista viikkoa, mutta tuntuu, että kaikki aika on kulunut hääasioiden parissa ja salilla treenatessa. H-hetkeen on enää viikko aikaa ja yö-unet sen kun vain vähenevät, millään ei meinaa saada unen päästä kiinni ja kun vihdoin nukahtaa niin arvatkaa vaan kaksi kertaa mistä sitä uneksii...
Tänä kesänä lomailen yhteensä kuusi viikkoa, joten vielä olisi puolet jäljellä. Häiden jälkeen suuntaamme vielä viikoksi Espanjan auringon alle, jospa sieltä sitten vihdoin löytyisi se tämän kesän rusketus. =)

Häitä odotellessa täällä meillä maalla saa sateettomina päivinä nautiskella ihanista maisemista ja siitä, että vielä toistaiseksi kaikki ympärillä kukkii ihan hirmuisesti.

"Takapihan" maisemaa. Hevosia ei pelloille tänä vuonna tullut laiduntamaan, mutta mielenkiinnolla odotamme onko tuo rypsiä mitä siihen kylvettiin. Oi kunpa olisikin, sitten vasta olisi nättiä.

Samettiruusut kukkivat huussin edustalla.


Verenpisarasta on tullut jälleen valtava ja se on alkanut kukkia upeasti.

 Myös Clemetus kukkii ihan hirveästi.


Ei oikein kuvasta erotu, mutta kaikkien noiden rikkaruohojen keskellä nousee komeita Auringonkukkia. :D
Puutarhuri on ollut laiskalla päällä...

Elämänlankaa tuntuu olevan koko piha ihan pullollaan, melkein jo riesaksi asti, mutta toisaalta kunhan se alkaa kukkia niin on varmasti taas upean näköinen.





Kodin sisustuskin on jäänyt aika heikoille viime aikoina, mutta tänään löysin meille tuollaiset ihan ylisöpöt kahvikupit. Niitä myytiin vielä vihreän sävyissäkin ja ajattelin, että josko vielä sellaiset kävisi jollakin kohtaa hakemassa. (Mies tuumasi, että tulee kuulemma tosi hetero olo kun aamulla siemaisee kahvit tuollaisesta kupista.. ;D )


Alku kesästä poikkesin mummuni mökillä ja sieltä löytyi tämä ihana sokeripurnukka.

Ja sieltä löysin myös tämän ihanuuden, joka onkin toiminut loistavati kynien ym. säilytystelineenä keittiössä.

 Purkkia ja purnukkaa.


Hmmm... ja sitten pieni salaisuus. ;) Kunhan palaamme Espanjan reissultamme niin meille kotiutuu tuosta naapurista kaksi pikkuista kissanpentua. <3


Musta ja tiikeriraitainen liittyvät siis perheeseemme. Hieman kyllä jännittää koirien reaktio, mutta se jää nähtäväksi kuinka käy. Jos jollain teistä on kokemusta kissojen tulosta koiraperheeseen niin otan mieluusti vinkkejä vastaan.


Remonttihan meillä on tosiaan ollut koko kesän jäissä, sillä kaikki rahat on pitänyt sijoittaa häihin. Toiveissa kuitenkin olisi, että syksyn aikana saataisiin vielä enemmän tai vähemmän tuota verantaa valmiiksi ja ihan ensisijaisesti vessanpönttö toimimaan ennen talvea.

Ja nyt sanon teille viimeisen kerran heipat näin neiti ihmisenä ja palaan asiaan kunhan olen rouvautunut. :)